Olin valmennuksessa 19 pvä sunnuntaina. Kaapo oli lomaillut n.vkon laitsalla, samoin minä, mutta kotona. Taluteltiin Kaapo ja Sirkka kaverin kanssa laitsalta ja puolessa välissä matkaa huomasin, että Kaapolta puuttuu oik.etuj. kenkä. Kaapo oli juuri kengitetty ennen laitsalle menoa...
Onneksi oma tuntini oli vasta kuudelta ja kengittäjä oli tulossa viideltä, niin löi nopeaan Kaapolle kengän takaisin jalkaan.
Tunnilla aloitettiin tekemään neliötä jossa joka toinen kulma takaosa-, ja joka toinen etuosakäännös. Ensimmäisissä käännöksissä piti ulkoavuilla oikein reilusti kääntää sillä Kaapo oli aluksi melkoisesti niitä vastaan. Hetken tahittua, alkoivat ne jo sujumaan, molempiin suuntiin.
Sitten alettiin ravailemaan ja ruvettiin tekemään joogajumppailuja, taivutusväistöjä. Aloitettiin vasemmasta suunnasta, joka vaikeampi. Ensimmäiset väistöt kirjaimellisesti joko ei väistetty yhtään tai sitten rynnättiin suoraan uralle... Huomasi että Kaapolle oli tämä ravissa hurjasti vaikeampaa kuin käynnissä. Otin raipan sisäkäteen ja aloin sillä pohkeen mukana muistuttamaan takajalkaan, takapäätä väistämään.
Tälläkertaa ulko-ohjaa piti pitää oikein kunnolla kädessä ja tehdä koko ajan pidätteitä, ettei vauhti vain kiihtyisi ja vain juostaisi uralle takaisin.
Kun päästiin uralle, tein alkuun ympyrän päätyyn ja siitä sitten keskihalkaisijalle väistöön. Kun Kaapo alkoi tajuamaan että ei pääse karkuun vaan joutuu oikeasti alkaa käyttämään takapäätään, alkoi väistöt onnistua melkohyvin, joten vaihdettiin suuntaa ja samaa oikealle.
Oikealle väistöt sujuivat paremmin, Kaapolle helpompi suunta, mutta itselleni se oli vaikeampi. Onneksi sitä ei kuulemma sentään huomannut.. :D
Kaapon ravi väistöjen jälkeen muuttui ihan sairaan hyväksi. Liike oli lennokasta ja Kaapo liikutti myös takajalkoja ja otti ne alleen.
Väistöjen jälkeen käveltiin hetki ja hengähdettiin.
Sitten ravattiin hetki vain uraa pisin ja alettiin nostamaan laukkaa. Ensiksi laukattiin vain suoraan uraapisin ja pitkillä sivuilla vähän kovempaa eteen, lyhyillä taas koottiin enemmän. Kaapolla tosin oli virtaa senkin edestä ja aina kun pyysin vähän eteenpäin pitkällä uralla ja vähän näpäytin raipalla, lensi pukkia taikka Kaapo veti pään alas, heiluttteli sitä ja veti selän ihan kaarelle.
Itse en voinut selässä muuta kuin nauraa ja yrittää parhaani mukaan vain jatkaa ja välillä kaivella jalustimia takaisin jalkaan.
Koko kenttää laukkaamisen jälkeen aloin tekemään laukassa pieniä
Oikealle saatiin todella hyviä voltteja ja jatkettiin niistä vielä reippaasti eteenpäin. Laukka parani aina todella paljon voltin jälkeen.
Laukan jälkeen ravailtiin vielä inan aikaa ohjat kunnolla tuntumassa ja sitten päästin pidempään muotoon, venyttämään eteen alas.
Tunti oli tällä kertaa todella onnistunut ja itse löysin taas ihan uuden innon ratsastamiseen. Viikon lomailuni loppupuolella ei enää oikein kunnolla tehnyt mieli takaisin satulaan ja meinasin jo että jos peruisin valmennukseni, hyvä että en tehnyt sitä.



























